Havaintoja New Yorkin -lennolta

Lentomatka NYC:iin sujui yllättävän hyvin.

Neljävuotias on jo niin iso, että häntä tuskin huomasi sen jälkeen, kun hänelle annettiin käteen iPad, johon oli ladattu Netflix-ohjelmia offline-tilaan. Hän sai jouluattoaamuna ennen lähtöä lahjaksi myös omat kuulokkeet aivan tätä matkaa ajatellen, ja lahja tuli heti tarpeeseen.

Finnairin lento lennettiin portugalilaisen Hi Flyn koneella, sillä Finskin oma henkilökunta oli Airbus A350 -koulutuksissa. Koneen viihdejärjestelmän elokuvat olivat vain englanniksi, mutta kovin urheasti tyttö katseli siitä huolimatta kaksi animaatiota myös sieltä.

Ettei koko lentomatka menisi aivan pelkäksi tv-ohjelmien katsomiseksi, tytön penkille ilmestyi hänen jaloitellessaan yksi joulupaketti, josta paljastui hänen ykköstoiveensa: Aurora eli Prinsessa Ruusunen. Aurora nukkuu nyt hänen vieressään joka yö.

Vauva ei nukkunut yrityksistä huolimatta kuin aivan pienen hetken. Hän oli aivan liian kiinnostunut kaikesta. Onneksi hän ei kuitenkaan karjunut vaan oli vain hyvin seurallisella tuulella. Oli se silti melko intensiivistä meille vanhemmille.

Vauvan kannalta oli erittäin toimiva ratkaisu, että istuimme Rouvan kanssa molemmin puolin käytävää. Kun vauva siirtyi välillä sylistä toiseen, hän siirtyi aina samalla myös hieman uuteen ympäristöön ja pysyi siten melko tyytyväisenä.

Passintarkastus JFK:llä on ollut aiemmilla kerroilla painajaismaista odottelua, mutta nyt kentällä oli otettu käyttöön passintarkastusautomaatit, joita voivat käyttää kaikki, jotka tulevat maahan samalla ESTA-matkustusluvalla kuin aiemmin. Ja mehän tulimme, poikaa lukuunottamatta. Olimme varautuneet kahden tunnin jonottamiseen, mutta olimme vartissa kaikkien rajamuodollisuuksien toisella puolella. Huraat sille! Seuraavalla kerralla pitänee taas jonottaa pitkän kaavan mukaan.

Hienosti siis meni tulomatka. Saas nähdä miten käy paluumatkalla, joka onkin sitten yölento. Siihen ehdimme kuitenkin kerätä voimia vielä kolmen viikon ajan.